8.-9.8. välisenä yönä lähdin koko koiralauman kanssa tekemään tason tarkistus harjoituksen. Mukava viileys oli koirillekin virittävä elementti ja jokainen olikin valmiin näköisenä näyttämään mitä sitä harjoituksissa onkaan syöty.

Koska harjoittelu tapahtui kohtuu vähällä käytöllä olleella radalla, halusin tuplatsekkaa kaiken. Varustetarkistuksessa testasin vielä että pyörä pelittää, otsalamppu toimii ja jotta kypärä, että lasit ovat kondiksessa.

Amokin treeni oli ensimmäinen malliaan tälle alkavalle syksylle kesän pilkottujen pätkätreenien jälkeen. Ravuutus-veto-ravuutus harjoituksella halusin selvittää miten neiti vastaa nopeaan ”kisamittaiseen” vetoon kevyen kuormituksen perään. Kuntohan koiralla on jo hyvä, joten tiesin että Amokilla ei kyllä hätää sen puoleen ole. Motivaatiossa on ollut hiukan toivomisen varaa ja nyt sitten nähtäisi kokonaisuutena, mitä vielä tarvittaisiin ja miten muokata harjoittelua tästä eteenpäin.

Alkuun ihan pissatukset ja muut tyhjennykset verryttelynä ja pyörä alle. Pyrin pitämään ravuutuksen kekinopeuden siinä 14 km/h. Muutama ohjaajaa kuormittava mäki siinä matkalla ja kyllä koiran ilme otsalampun kajossa oli semmoinen omahyväisen veikeä kun sotkin mäkiä ylös toisen ravatessa kevyen näköisesti.

Veto-osuudelle tultaessa laitoin liinat kiinni ja laskin lähtökäskyn. Hyvä tasainen lähtö! Jatkuvasti kiihtyvä nopeus pakotti minut jo painaa hieman jarrua ensimmäisen kilsan taituttua 32 km/h keskinopeudella, sillä loppuun päin radan kuormittavuus kasvaa. Osassa kohtaa huomasin ”opittua” laiskuutta esim nousujen puolivälistä, selkeä hidastus niin, että naru löystyy äkisti, vaikka vauhdin ja polkemisen puolesta ei todellakaan olisi tarvinnut. Näissä kohden Amok silmiinnähden yllättyi itsekin, että kuski tuleekin vauhdilla perässä (oma treeni ja välineen päivittäminen kantaa hedelmää) ja matkaa voidaankin jatkaa ilman uudelleen kiihdytystä mäen päältä. Myös joskus aiemmin käytetyn varikkoalueen ohittaminen hieman aiheutti hankaluutta, mutta onneksi ei haluttomuutta. Tässäkin opittu poistumiskohta radalta olisi mennyt vanhasta muistista, mutta motivaatio jatkaa oli hyvä.

Nousuosuudelle kuorman kasvaessa yllätyin positiivisesti, miten Amok lähti nostamaan omaa työskentely intensiteettiä loppua kohden. Viimeisen mäen päälle noustiin vielä pitkälle reilua kahta kymppiä ja Amok selkeästi oli löytänyt uuden vaihteen. Koira olisi halunut jatkaa, vaan homma loppuikin iloisiin kehuihin ja hännän heilutuksiin unohtamatta palkkapatukkaa.
Ravuutus takaisin varikolle ei ollutkaan ihan helppo homma, sillä nyt oli Amokilla meno vaihde päällä. Takaisin päin tultiin 16 km/h keskinopeudella ja autolla vielä leikittiin sekä kävelytettiin. Nyt lähdetään hiomaan kokonaisuutta mallilleen kisoja ajatellen.

Accalle ja Hexalle tein samanlaisen harjoitteen. Tähän mennessä molemmat ovat vahvistuneet vedossa hurjasti ja paljon opetettu siihen ettei ihmiseltä tule helpotusta kun ylämäkiin ja alaskin päin seisotaan jarrulla, jottei naru löystyisi. Draivi molemmilla on kova. Nyt otettiin samaan harjoitukseen sitten kierrokselle jatkaminen ja vauhditus koko matkalle. Jälkeen ideana nähdä, missä mennään.

Molemmat ovat hyvin tasaisesti kehittyneet ja Hexa onkin noussut vahvasti nopeudessa Accan rinnalle ja jopa ohi. Toki nuorisossa erojakin on, mutta kokonaisuutena hyvin saman kaltaiset paketit. Matkana oli 3,2 km, ensin kakkonen ja kierrokselle vielä 1,2 km. Reitillä on mäkiä, hieman maltillisempia kuin Amokilla, mutta silti sopivan haastavia kurveineen kaikkineen.

Acca toimi kun junan vessa. Suunnat, mäet, mutkat, kierrokselle jatkaminen. Hirveetä kyytiä alusta loppuun. Todella ihana ajaa koiralla joka on konstailematon ja suoralukuinen.

Hexa on juna. Pitkä, vahva ja kantava askel, moottori joka ei hyydy mäkiin, sekä erinomainen ohjattavuus radalla. Sen verta hyvin on pojan putkinäköön lyöty tumppuu, ettei hällekkään kierrokselle jatkaminen ollut mikään ongelma. Niin kauan juostaan ennen ko palkka tulee. Hyvä poika!

Molemmat tekivät erinomaisen keskinopeuden ja Hexa loisti kyllä voimalla ja nopeudella nyt ihan eri valossa, kun aiemmin. Jätkällä paukkuu ihan toiset kymmenet kilsamittarissa kun tytöillä. Kyllä näillä vielä kilpaa tullaan ajamaan.