Miten aloittaa koiran opettaminen vetolajeihin?


Valjaat

Kaikki lähtee valjaista. Hyvä valjas istuu kuin hansikas koiran päälle. Ne eivät saa olla löysät, mutta puristaakkaan ei saa. Kaulan ympärys on kuitenkin se tärkein. Kaula-aukon täytyy istua hyvin. Rintaluun pään tulisi tuntea kaula-aukon alaosasta niin ettei se jää valjaan alle. Tällöin valjas ei pääse kuristamaan koiraa vedossa. Kaula-aukko ei saa liukua lapojen päälle, vaan pysyä napakasti lapojen etupuolella kaulan tyvessä. Rintaosan tulisi pysyä rintalastan päällä vedossa kaikista suunnista vedettäessä, eikä se saa valua kainaloihin. Valjaan pituus kannattaa ottaa myös huomioon. Valjaita löytyy nykyään todella monipuolisesti vetokoirille vetolajin mukaan. Yleisin valjasmalli on huskyvaljaat. Ne käyvät useimpiin vetolajeihin ja valikoima on laaja. Huskyvaljaat ovat pitkänmalliset ja niitä valitessa olisi hyvä katsoa, että vetopiste tulisi lonkkaluiden välistä lähelle hännän tyveä.

Kannattaa ensisijaisesti hankkia valjaat asiantuntevalta tarvikemyyjältä, joka osaa neuvoa ja sovittaa valjaat kanssasi koirallesi. Näin yleensä saadaan paras istuvuus, jolloin lajin harjoittamisessa päästään heti hyvällä tunteella alkuun.


Vedolle opettaminen

Tapoja aloitta on monia ja seuraavaksi kerronkin ehkä yleisimmän ja useimmille koirille sopivan esimerkin. Ensin tarvitsee selvittää mikä omalle koiralle on mieluista. Onko ahne, pitääkö leluista, tykkääkö taistella? Monesti ruoalla on hyvä aloittaa, sillä useinmiten koirat ovat ahneita. Ruoka kannattaa valita siten että se on helposti nieltävä ja nopeasti sulaava ”superherkku”, jota saisi vain kyseisen lajin harjoituksista. Laita herkkua isohkoon kannelliseen rasiaan jonka koira selkeästi erottaa myös pienen matkan päästä. Alkuun olisi hyvä ottaa avustaja mukaan ainakin ensimmäisille kerroille, jotta koira oppii etenemään palkalle. Valitse mukava häiriötön paikka, jossa on hyvä näkyvyys ja mukava alusta. Pue valjaat koiran ylle ja anna herkkurasia avustajalle. Pidä itse koiraa valjaista kiinni kevyesti ja kannusta koiraa samalla kun avustaja kutsuu ja houkuttaa koiraa palkalle. Kun tunnet koiran vetävän valjasta vasten, vahvista sanalla ”veto” (tai itsellesi sopiva sana) toivottua toimintaa, päästä irti valjaista ja anna sen juosta palkalle. Avustaja avaa rasian kantta niin, että koira kerkee sieltä hieman ”varastamaan” herkkuja ja sulkee sitten kannen uudestaan. Alkuun on hyvä muistaa, ettei pidä liian pitkään kiinni, vaan vapauttaa palkalle jo pienestäkin vedosta. Nopeasti koira oppii että vedon tunne on hyvä ja toivottu asia ja alkaa hanakammin tarjoamaan sitä. Pikku hiljaa pidennä kiinni pitämisen aikaa ja kasvata palkan etäisyyttä. Yhden harjoitus kerran tulisi olla lyhyt ja ytimekäs n. 2-5 ”vetoa”. Jos koiralla on huono hetki/päivä, kannattaa harjoitusta siirtää mielummin, kuin väkisin vaatia aloittelevalta koiralta keskittymistä. On tärkeä että harjoittelu säilyy mielekkäänä ja innostavana koiran mielessä, jolloin kehitys ei takkuaisi taakse päin. Malta siis mielummin odottaa, että koirasi jaksaa keskittyä harjoitukseen, kuin tehdä laaduttoman harjoitteen.

Suunnat

Miten se sitten ohjautuu? Käskyt oikea, vasen, eteen, ohi ja seis ovat kaikki mitä oikeastaan tarvitaan. Ehkä pienimmällä vaivalla pääsee, kun muodostaa käskyistä rutiinin jokaiselle ulkoilutuskäynnille, mitä koiran kanssa tehdään. Aina kun tulee tilanne, että suunta lenkillä muuttuu annetaan ennekoivasti käsky, vaikkapa ”oikea” ja lähdetään kaartamaan oikealle. Käännöksessä voi halutessaan tehostaa uudestaan käskyn, mutta hokemaan ei kannata alkaa. Näin käsky pysyy selkeänä. Palkaksi kannattaa ottaa vain oma itsensä, eli suullinen, maltillinen kehu ja alkuun ehkä rauhallinen taputus. Syynä tähän on, ettemme opeta kiihtymistä, vaan rutiinia. Emme myöskään halua opettaa että vaikkapa käännöksen jälkeen koira jää odottamaan herkkuja, vaan että se jatkaa etenemistä haluttuun suuntaan. Kun ohitatte lenkillä vaikkapa koiran, tai ihan vain ihmisen, anna hieman ennakoivasti käsky ohi ja marssi reippaana ohi. Jos koira kiinnostuu ohitettavasta tehosta uudella käskyllä. Muuta reittiä usein, jotta koira ei opi vain tutulle lenkille. Optimihan olisi, jos reitti muuttuisi joka kerta edes vähäsen, jolloin päästään paremmin seuraamaan oppimisen tapahtumista ja tasoa. Vaikka välillä tuntuisi, ettei se mitään tajua tai opi, eikä sillä ole edes korvia, niin malttia harjoitteluun. Koirat tarvitsevat tälläisen rutiinin muodostumiseen satoja ja taas satoja toistoja. Hiljalleen koira herkistyy paremmin kuulolle tullessanne risteykseen odottaessaan käskyä, että minne seuraavaksi mennään. Toistot ja rutiinit ovat valttia.