Matka kohti Latviaa alkoi eilen. Laiva lähti Länsisatamasta 15.30. Tallinnan satamassa alkoi loputtomalta tuntunut odotus. Rekkoja ja autoja tusrusi laivasta ulos kun muurahaisia palavasta keosta. Tälleen reissuneitsyenä yksin liikenteessä, koin pientä toivottomuuden tunnetta päästä satamasta pois. Virolainen ajotapa. Se on jotain muuta. Nopeaa ja sykkivää. Keskustasta pois päästyämme, etsin heti paikan päästää Amok ulos. Hän oli matkustanut laivamatkan autossa, joten pieni happihyppy ja pissatauko oli paikallaan.

Sami oli ostanut meille navigaattorin matkaa varten. Pakersin sen paikoilleen ja räpelsin jonkun osoitteen näyttöön, joka etäisesti muistutti Latviassa sijaitsevaa paikkaa. Toki se sitten lähti kierrättää meitä Pärnuseen jotain pienempiä teitä pitkin, vaikka käsittääkseni sinne olisi mennyt motarikin. Matkailu avartaa. Pääsimme Pärnuun ja alkoi ilta hämärtää. Päätin siltä seisomalta, että kiireellä nyt joku hotelli tähän väliin, että pimeällä en aja metriäkään autolla tässä hullulassa. Hotelli Emma oli avoinna ja kirjauduin sisään. Kysyin saako koiraa tuoda. Respan vanha setä sanoi että ei. Hymyilin ja sanoin, että koira jää siis autoon. Lähdin lenkittää Amokia ja ukkeli näki sen. Näki myös kun syötin Amokille ruuan ulkona, puin takin päälle, rapsuttelin ja pusutin hyvät yöt ja laitoin autoon. Palattuani sisään, mies kysyi, että onko koira rauhallinen. Vastasin kyllä. Sitten hän sanoi, että tuo vaan koira sisään. Vie vaan se ulos ennen seitsemää. Olin aivan haltioissani. Kiittelin vuolaasti ja juoksin hakemaan Amokin autosta. Uni tuli molemmille nopeasti.

IMG_20170428_215336.jpg

Aamulla lenkitin Amokin ja vein autoon ennen seitsemää. Palasin syömään aamiaisen ja matka jatkui. Pääsimme Latvian puolelle ja mitä olikan vastassa? Neste ja Hesburger! Pysähdyimme turisteilemaan pieneen palaan Suomea, jossa kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan englantia saati suomea. Hyvillä mielin pahan makuinen pahvikahvi kainalossa jatkoimme matkaa. Suunnistaminen alkoi vaikeutua mitä lähemmäksi majoittumispaikkaa pääsimme, sillä yksikään kisaorganisaation ilmoittamista osoitteista oli semmoinen mitä navigaattori ei hyväksynyt/löytänyt. Lopulta löysin jostain fb keskustelusta kordinaatit, jotka syötin laitteeseen. Johan löytyi!

IMG_20170428_215029.jpg

Olin shokissa. Paikka oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Kehitysvammaisten sisäoppilaitos. Lattiat oli rikki, seinät halki, värimaailma todella retro etten sanoisi ja sieltä täältä kuului outoja urahduksia ja mylvintää. Täällä sitten muka pitäisi nukkua. Sain avaimen huoneeseen jossa oli kolme sänkyä ja yhteinen vessa/suihku toisen huoneen kanssa jaettavaksi, eikä sen ovia saanut lukkoon, joten yksityisyytyä ei olisi luvassa. Lähdin etsimään kisapaikkaa, joka ei järjestäjän antamien tietojen mukaan ole kaukana. Jälleen tappelen navigaattorin kanssa  osoitten hyväksymistä. Jonkun se sitten hyväksyi ja lähdin matkaan. Ajelin pitkin sokkeloisia metsätietä ja jossain vaiheessa törmäsin Liettualaiseen sotilaaseen, joka oli rajan vartioimis tehtävissä siellä. Ei hänkään mistään kisoista mitään tiennyt, eikä mitään kieltä ymmärtänyt, mutta hymyili kovin ja toivotteli onnea matkaan. Käännyin takaisin ja mesosin navigaattorille. Lopulta sain kilpailujärjestäjän kiinni ja hän antoi numeraaliset koordinaatit, joilla löysin perille.

IMG_20170428_215211.jpg

Gungasin gest house oli upea ja idyllinen pieni metsäpirtti kylä. Kysyin oliko heillä vielä tuurilla tilaa ja kas kumma oli! Läpsystä vaihtoon lähti majoituspaikka. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.Pienten kauneusunien jälkeen oli aika vetää vermeet niskaan ja lenkkarit jalkaan. Lähdimme Amokin kanssa juoksemaan kisarataa tutuksi. Olin kuullut juttuja aikaisemmin kyseiseen kisaan osaa ottaneilta suomalaisilta radasta ja sen haasteellisuudesta, joten vähän jännitti mitä siellä vastaan tulee. Rata oli mahtava! Hyvä pohja, osittain hiekkainen kuivaan kangasmetsään kuuluva ja riittävän leveä. Hyvin merkattu reitti ja tasainen maasto. Ei mitään koukerioita ja tiukkoja mutkia vaan suorahkoa baanaa! Tulee olemaan nopea ajaa. Nyt sitten jännitellään huomiseen. Kisatiimi kuittaa.