Syyskauden aloitus on ollut melkoista rumbaa. Kisoja on ollut paljon ja tavoitteet on asetettu korkealle sekä nyt, että pitemmällä tähtäimellä. Treenit ovat keskittyneet nyt kesän jälkeen pitkälti kestävyyskuntoon ja nopeisiin intervalleihin. Koirakoita on haastettu myös henkisesti tuomalla harjoitteluun massastartteja ja dual startteja, sekä suuntatreenejä otsalampun valossa kapeilla poluilla.

Yhdistyksen perustaminen kiireiseen kisakauteen näkyy myös kuskien jaksamisessa, kun ajateltavana on muitakin asioita, eikä ole voinnut suunnata koko focusta pelkkään treenaamiseen. Uskon tämän kuitenkin helpottavan, jahka asiat saadaan rullaamaan kontrolloidusti siten, että jokaiselle olisi selvää miten toimitaan ja mitkä ovat kenenkin roolit yhdistystoiminnassa. Selvää on se, että vain itseään ja omaa etuaan ei voi ajatella. Yhdistyksen etu on laitettava henkilökohtaisten mieltymysten edelle ja muistettava, että mukana tulee vastuu toiminnasta. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että näin pienellä porukalla olemme onnistuneet luomaan jotain konkreettista, johon muillakin on mahdollisuus nyt tulla osalliseksi, nauttia lajista, nähdä oma potenttiaalinsa ja innostua siitä, sekä tavoitella parasta mahdollista kehittymistä kohti omia tavotteita.

Haluan kiittää tiimiäni, jo mukaan tulleita uusia jäseniä ja teitä kaikkia jotka uskotte ja luotatte meihin. Kiitos!

Nyt pitäisi saada vielä loppukaudelle se raivoisa, keskittynyt ja nälkäinen kilpaurheilija kaivettua esiin. Sitten voi hengittää.