Olimme juuri Virossa Balto Sügiskross kisoissa kun paikkani maajoukkueessa varmistui. Tunteet olivat sekaisin laidasta laitaan. Amok Thö Machine lähtisi näyttämään miten hommat hoidetaan dobberityyliin ihan maailman mestaruus karkeloihin! Eikä siinä ollut vielä kaikki. Myös Acca oli saannut lisäpaikan koirajuoksun SM-kisojen näytön perusteella. Tätä oli todella vaikea ymmärtää ja tajuta ja on sitä edelleenkin. Kysymykset mielessä pyörivät kuin hyrrä. Onko tämä totta, olenko oikeassa paikassa, mitä ihmettä me siellä tehdään? Eihän me oikeasti mitään olla? Ja toisaalta joku ääni taustalla koittaa saman aikaisesti vakuuttaa itseäni siitä, että olemme uurastaneet kovasti paikkaa tavoitellen jo muutaman vuoden ja olemme ehkä ansainneet mahdollisuuden.

Tietoisku oli niin yllättävä vaikkakin sitä on kuinka tavoitellut ja toivonut ja uurastanut, on se silti tuntunut kuitenkin vain toiveunelta ja haaveelta, joka ei kuitenkaan koskaan tulisi tapahtumaan. Nyt kuitenkin monta kertaa vul.fi sivuilta sen tarkistaneena ja maajoukkuepostiakin mailiin montakertaa saaneena alan jo uskoa että totta se taitaa olla.

Ajatusten kasaan saaminen, kaiken muistaminen ja asioitten järjestäminen kaiken sekametelin ja henkilökohtaisten epävarmuuden tunteiden keskellä on ollut kesken Baltic Cupin kohtalaise haasteellista. Aika katoaa vain jonnekkin huomatessasi kaikkien asioiden olevan aivan levällään. Sitten tuli tieto, että lisäpaikoilla olevat koirat eivät ehkä pääsekkään Puolaan kisoihin ja tietoa joudutaan odottaa viikolle 45. Tämä ei myöskään helpottanut aikataulujen laatimista, sillä nyt en tiennyt millä kokoonpanolla reissuun lähdetään. Koiranhoitajat ym käytännön asiat jää viimetinkaan.

 o
Amok nyt oli ainakin varma lähtijä ja toisaalta kyllä se yhteenkin luokkaan osallistuminen Maailman suurimmassa sulanmaan vetourheilutapahtumassa on melkoinen stressipainajainen ainakin näin kokemattomalle. Viikolla 45 tieto sitten tulikin. Kilpailun järjestäjät eivät myöntäneet yhtään lisäpaikkaa mihinkään luokkaan, joten näillä mentiin. Toisalta olin pettynyt, mutta suurempi tunne oli helpotus. Eiköhän tuolla saa itsensä loppuun poltettua tuohon pyräluokkaankin, niin ettei ehkä toiseen starttiin paukut riittäisikään.

Nyt alkaa sitten viimeiset rypistykset Suomen puolella. Harjoitukset on suunniteltu tarkkaan, kuten myös koiran huolto ja ruokinta. Näistä minulla on ilo kiittää rohkeasti mukan hypännyttä urheilukoirahierojaa Janna Haakasta HuManimal ja Murren Murkinaa joka lähti parhaimpaan mahdolliseen hetkeen mukaamme, tarjoten meille markkinoiden laadukkaimmat varusteet ZeroDC:ltä ja Flying Dogilta, sekä ruuat Narturealta ja Murren Classic aterioista.